Oodi menneille

Blogger ei antanut julkaista sivuna (yritetty viimeisen viikon, ei onnistu..) tätä, joten kirjoitan sitten tällaisen postauksen edesmenneistä eläimistä. Niistä "äitin sakemanneista" kun oon tänne aina joskus pari lausetta kirjoittanut, mutten koskaan kertonut nimiä, laittanut kuvia tms. :D Kissojen kanssa meillä on käynyt maailman huonoin säkä..pari vuotta ovat olleet ja sitten ovat hävinneet johonkin :(. Se pistää kyllä miettimään, otanko enää ulkokissaa. 

Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta

mitä sinulla on.

-tuntematon-

                                                                    Koirat:

                                              Ronja 1990-1997

Ronjaa en koskaan kerennyt näkemään, mutta äitin sanoin erittäin itsepäinen persoona, joka lopulta annettiin hallitsemattomuutensa takia maatilalle. 

 Caron Muhamed "Ali"1992-2003 

Pää toimi loppuunasti, takajalat veivät kuitenkin voiton :,(.

 Anesin Eros "Eero"1996-2002

Kuvassa Eero parhaimmassa tehtävässään, hoitamassa Suvex 10kk.tä <3. Ihanan luonteinen koira, valitettavasti allergia vei voiton :,(.

Saagan Brutus "Pomo" 7.9.2004-16.5.2014

Elämäni koira <3. Takapää vei kuitenkin voiton :,( .

Kissat:

Bruno (vuosilukuja ei tiedossa, asunut äitin lapsuuden kodissa..)

"Kaikkihan tietävät, että vadelma hillo on persialaisen lemppari ruokaa xD".

Hemmo 2003-n.2005
Mun eka oma kissa, joka oli "aika" vilkas tapaus ;). Kauaa ei meitä ollut ilahduttamassa, kun yhtenä päivänä ei enää tullutkaan kotiin :,(.

 Petsku 2005-elokuu 2007

Ihana karvaturri <3. Tietää, keneltä Jukka sai ensimmäisen kuukautensa oppinsa ;). Luonnetta ei tältäkään kaverilta puuttunut! Valitettavasti Petsku kuitenkin häipyi vähän sen jälkeen, kun Juki muutti meille :,(. Petskusta minulla on yllättävän paljon pieniä muistoja päässäni <3.

Tassun jälkiä sydämmessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit eläimeni (alkuperäisessä koirani)?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen,  kurajaloin, karvoin.

Jätit tassunjälkiä sydämeeni.

-Hannele Vänskä-

Jokaisesta teistä on sisälläni pieni pala joka ikävöi ihan teistä jokaista ja ihania muistoja. Näin on kuitenkin teidän kannalta parempi. Kiitos kuitenkin ihanista hetkistä, en unohda teitä koskaan <3.